Kymppikerholaiset samalla laiturilla,
toinen on lentänyt joskus lentokoneella.
Esox Lucius,
paholaiskala, eli kavereiden kesken hauki, on kala jolla aikanaan oli alamitta. (muistaakseni 38 cm kauan sitten kun aloittelin kalastusharrastusta). Nykyään hauella ei ole alamittaa, ja se on kovin yleinen saaliskala. Ihan joka iikka kumminkaan ei ole saanut yli metrin pituista haukea tai yli kymppikiloista. "Kymppikerhossa" ei siis ole ihan liikaa porukkaa, ainakaan omissa tutuissani.
Tänään pääsin korkkaamaan 10 vuotta työttömänä veneeni varustelaatikossa matkanneen nostokoukun, kun Passe taiten väsytteli lusikkauistimeen tartuttamansa 10,4 kg/114 cm mahtihauen ja minä kaappasin kalan hellästi poskesta kyytiin. Pari pontevaa paukkua "papilla" silmien väliin ja mörkö rentoutui lopullisesti.
Taistelua kesti 15 - 20 min ja onneksi kelalla oli juuri vaihdettu .45 mm siima sillä vääntö oli kovaa! Plaanari vaan peruutti vaikka jarru oli tiukalla, ja muutama kunnon syöksykin nähtiin.
Hauen hiljetessä, oli veneen miehistölläkin pieni hiljainen hetki ja sitten yhteinen toteamus että: tämähän sitten täytetään kuten aikanaan sovimme. Nollakakkosesta etsimään konservaattoria ja lähin löytyi muka Iisalmesta... soitto Pynnön Kapteenille ja johan löytyi tietoa palvelusta lähempää, eli Pihtiputaalta.
Kamat kasaan Karttuselällä ja vauhdilla mökille. Nopea pakkaus ja nokivasaralla Pihtiputaalle.
Fish Art niminen palvelualtis kaloihin erikoistunut konservointiyritys otti haukimamman vastaan n. 3 tuntia papituksen jälkeen.
Nyt odottelemme innolla reilun kuukauden ja haemme juhlakulkueessa koko naispuolista sukua ilahduttavan koriste-esineen mökille!
Ja eihän sen nyt tarvitse pelkkä koriste olla, hampaisiin voi ripustaa pyyhkeitä tai pannulappuja, silmiin voi asentaa valvontakamerat, pyrstöevällä voi avata säilyketölkit... jne.
Tyytyväinen haavimies kesätukassaan riiputtaa kymmenkiloista haukea +33 asteen helteessä.
Kovaa hommaa...
