perjantai 20. elokuuta 2010

Kisakertomus by Makke!


Kertomus
27.5.2010
Peiponlahden ulkolaitamoottorikerhon liikekannallepano konkretisoitui, kun VW Pornstarter väläytti euro -(tai koruna-) hymynsä mutkan takaa. Vetokoukkuun oli tarttunut uisteluveneeksi naamioitu puhelinkoppi, mistä lie löytynyt. Tiettävästi ruotsalaista muotoilua. Mahtoiko näyttää valokuvassa paremmalta, kuni ruotsalainen leidi ikään (se, jolta puuttuu ruuveja ja jalat leviävät), kun hellytti suomalaisen uroksen ostopäätökseen. No, eipä koiraa karvoihin katsominen, käyttövalio on harvemmin muotovalio, tietävät isot pojat.
Kun kaksi pientä elefanttia matkaan käy, niin ottivat he mukaan yhden toverin (nuoremman Holopaisen). Ja niin matka suuntautui kohti tarunhohtoisia Karjalan laulumaita. Penkka vain pölisi ja otettiin snapsia, otsalta kammattiin harmaita hapsia, muisteltiin, miten sidottu on tapsia, matkalla koilliseen. Savonmua vaihtui mutkaiseksi Karjalan maaksi ja kohta kimmelsikin Pielisen armaat aallot houkutellen pulauttamaan venhosen sinne. Vailla sukellusrefleksiä puhelinkoppi otti vettä kölin alle ja sehän oli mieluisaa. Honkasaarta päin siis. Talon isäntä nähdessään viikkoon ensimmäisen kerran ihmisiksi määriteltäviä olentoja, otti tulijat vastaan hämmentyneen onnellisen oloisena. Siinä tunnemyrskyssä pyöräytti wienersnitzelit vieraiden herkuteltaviksi. Palveluksesta kieltäytyneiden kohtaloa surkuteltiin.
28.5.2010
Alkukesän aamu aukesi tuoreena ja ah, niin ihanana. Sibeliuksen historiallisia kuvauksia kajahti teemalla ”Suomi , herää!” siniristilipun noustessa hulmuten juhlistamaan suuren kilpailujuhlan alkua. Alkon mieslaulajat  tavoitteli V. A. Koskenniemen sanoja ”Oi, Suomi katso, sinun päiväs koittaa…”. Haulikon laukauksen ajamana kilpaveljet säntäsivät veneisiinsä, tai siis ainakin team-Puhelinkoppi. Se kannattikin. Ennen kuin team-Hologramma oli ehtinyt rantapenkereellä vatruskaa sanoa, oli puhelinkoppia näytetty kahdelle taimenen lapselle, 34 cm ja 44 cm. Molemmat pääsivät hätäisen mittailun jälkeen haukkomaan henkeä kotijärveensä. Pari haukea seurasi esimerkkiä, kohtalokkain seurauksin, päätyen ihmisravinnoksi.
Ruokatauon jälkeen perinteinen pläkä, ja kalantulo. Aamun hurmio vaihtui moottorin monotoniseen rupsutukseen ja plaanareiden piirtämään rikkoutumattomaan viiltoon peilimäiseen veden kalvoon. No, pari haukea ja maapallo. Vaan ottipa vielä loppuliu’ussa potkurin virrasta tauno, ihan kelpo teutates, mutta karkasi …kele. Siinäpä tapahtumat.  Rannalle kertyi kohtalontovereita. Team-Hologramma oli pysynyt vieraskoreena. Vain pieni järväri. Olivat sentään löytäneet jäsen Huotarin punasilmäisenä rantoja mittailemassa ja ottaneet pois kuleksimasta huonompaan seuraamme. Kas, siinäpä on puhelinkoppiin kansikuvapoika!
Jos eivät asiat muuten ratkea, niin aletaan ampumaan. Läskisoosin muhiessa paremmuutta mittailtiin pyssy kourassa. Turkulaisella viekkaudella ensimmäisenä ampujana nuorempi Holopainen löysi kymppejä ja muita sattumia, mutta ei suostunut kertomaan meille, parhaille kavereille, mihin oli tähdännyt. Vääryyttä kärsineet häviäjät nieleskelivät karvasta kalkkia, sitä on tapahtunut täällä ennenkin. Tauluun mekin tähdättiin! Vaan kylläinen maha ei mökötä. Läskisoosi toi auringon poikien poskille ja iloinen puheen sorina täytti ihmeellisen suvi-illan jälleen kerran leudon läntisen leyhytellessä palkeenkieliä.
29.5.2010
Aamu koitti armottomana. Nyt oli tosi kyseessä. Kilpailu ratkeaisi tämän päivän suorituksiin, joten suven ihanuudelle ei löytynyt äijän sielusta sijaa. Kaksi pientä elefanttia ja rantojen mies ehtivät tälleen vesille ensin. Ei antanut Kaunissaaren helma, ei edes Kapusta. Jommaltakummalta toki yleensä on saanut. Haukea ei lasketa. Mutta olipa kansikuvapoika valinnut hyvin kuvansa, sillä taimenen tärppi lopulta saatiin Kapustan kyljestä. Ei kuitenkaan pysynyt. Toisesta vavasta katkesi siima salaperäisesti. Olisiko ollut se suuri?
Iltapäivä Kojolla pläkässä ja sateessa ja pikku tuulessa jne. Team-Hologramma alkoi raportoida tärppejä. Team-Puhelinkopin johto liukui sormien välissä kuin sammakon kutu. Pikku pyrstöt vain vipattivat mennessään. Tuska, hätä! Vavat pysyivät suorana kuin riivattu. Varmaan turkulaisten vika tämäkin. Viimehetken siirto Koverolle ja hauen tappo pahimman mielipahan pehmikkeeksi. Työvoittoakaan ei annettu. Rannassa Puhelinkoppi Kippari-Kallen askeleissa kaikui Rosinanten kavioiden kopse.  Holopaisen tuulimyllyjä vastaan ei pärjää sankarikaan. Isännän vieraanvaraisuus oli loppunut ja lavalle nostettiin 45 cm järväri. Sentillä yli ja sehän riittää.
Palkintojenjakoseremoniassa seuran puheenjohtaja kiitti rehdistä kilpailusta ja kilpaveljien pitkistä naamoista, jotka tekivät kilpailusta kilpailemisen arvoisen. Team-Hologramma ripustaa kerhohuoneen seinälle taiteilija Holopaisen tuoreen produktion, Kaunissaaren helman heijastuksen. Jälkipelissä tehtiin kaikki paremmin ja ihan toisin ja saatiin parempia saaliita. Ja pikku Australopithecus lensi riippuliitimellä Kultakäköseen juomaan tikkuviinaa.
30.5.2010
On jälleen sunnuntai ja arkihuolet taakse jäädä saa. Ja laiskureita laulattaisi ilman vääpeli Holopaista. Jätesäkit täyttyivät hylsyistä ja muusta ammunnasta muistuttavasta. Ester Toivonenkin muistutti että kilpailu ja kisailmat ovat ohi. Pelivehkeet purtiloon ja vetten yli volkkarin luo. Laiva kuiville ja kolmesataa hiljaista kilometriä tyhjin päin kotikonnuille. Jälleen oli elämä yhtä kalareissua rikkaampi.
Ryds!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti